Tämä jämälankaprojekti alkoi jo kesällä 2001. Ei, tuossa ei ole kirjoitusvirhettä. Oli siis kesä 2001, kun pengoin äidin lankavarastoja. Sieltä löytyi melko kattava valikoima pieniä lankakeriä muutamissa väreissä. Lankojen vahvuudet vaihtelivat Nallesta Isoveljeen. Mieleen oli jäänyt viltti sukulaisten sohvalla. Se oli neulottu ainaoikein nurkasta nurkkaan. Sitä mielikuvaa lähdin sitten soveltamaan. Päävärinä käytin sinistä. Käytin suunnittelussa samoja periaatteita kuin räsymatoissa. Idea vaikutti hyvältä ja ajattelin saada viltin valmiiksi jouluksi. Kyllähän se jouluksi valmistui, mutta vuonna 2012.
Ohje: oma
Lanka: äidin jämälankavaraston lankoja 2,5 kg
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Lopputulos nyt ei ihan vastaa torkkupeittoa ja pientä vilttiä. Sängynpeitto parisänkyyn on ehkä sopivanpi kuvas. Peiton koko on nimittäin n. 2 x 2 m. Homma taisi lähteä vähän lapasesta. Tuosta lankamäärästä oilisi voinut tehdä vaikka kaksi vilttiä.
Työ alkoi olla loppuvaiheessa niin painava, että se piti levittää sohvalle tai lattialle neulomisen ajakasi. Puuduttavinta oli tehdä viltin keskiosaa. Yhdellä kierroksella oli parhaimmillaan yli tuhat silmukkaan. Silloin oli melkoinen haaste saada yksi neljän kierroksen raita valmiiksi illan aikana. Siinä vaiheessa työ taisi mennä aina muutamaksi kuukaudeksi kaapin pohjalle.
Reunaan virkkasin pienen nirkkoreunuksen. Olin jo niin kyllästynyt koko viltin tekemiseen, että halusin saada reunan vain nopeasti valmiiksi. Onhan tuo kuitenkin ihan huolitellun näköinen.
Parasta tässä viltissä on se, että tiedän melkein kaikista langoista aluperäisen työn. Sieltä löytyy villapaitoja, kaulahuiveja, pipoja, lapasia, vauvan haalareita jne. Toinen hauska juttu on kaikki muistot, mitä vilttiin on neulottu. Kymmenessä vuodessa olen ehtinyt neuloa vilttiin sydänsuruja, aurinkoisia kesäpäiviä, yksinäisiä syysiltoja, junamatkoja... Löydän viltistä nuoren lukiolaisen, jolla on koko elämä edessä ja kaikki mahdollista, ja samalla jo aikuiseksi kasvaneen kolmekymppisen naisen, joka on kohdannut elämän realiteetit. Tästä viltistä en voi koskaan luopua.